Valkoista ja pinkkiä

Jouluruusu vietti kesän ulkona ruukussa. Ruukku oli siis kukkapenkissä upotettuna ja joskus marraskuussa toin sitten jouluruusun ruukkuineen sisälle ja tein siitä istutuksen yhdessä sypressin kanssa isompaan ruukuun.

Ovat ulkoeteisessä, jossa on lämmintä n. +10. Tuntuvat viihtyvän hyvin.

Joulukuussa huomasin kukkanuppuja ja nyt on yksi auennut. Pian aukeaa lisää.

Jouluruusuhan on perenna ja yksi ruusu viihtyikin aikansa ulkona, kunnes hiipui pois.
Tämä systeemi (kesällä ulkona, syysmyöhällä sisälle) saa ruusun kukkimaan joulun aikaan (viileä paikka on hyväksi, kuten meillä ulkoeteinen). Ulkoasukkina ollessaan kukkii keväällä.
Jouluruusun hoito-ohje täällä


Sitkeä kukkija on ollut perhosorkidea (Phalaenopsis). Tämä on ensimmäinen orkideahankintani yhdessä toisen orkidean (nimilapussa lukee (Cambria, ihan outo minulle) kanssa. Olen pitänyt orkideoita vaativina kasveina, mutta ainakin tämä perhosorkidea on ollut helppo. On asustellut meillä reippaat 3 kuukautta ja vasta nyt on pari kukkaa vanhentunut ja pudonnut pois.
Cambria (mikä lie suomenkielinen nimi) taas lakkasi kukkimasta aika pian.

Perhosorkidea

Tämä kuva on otettu joulukuun alkupuolella. Nuput ovat jo hyvin kehittyneitä.

Perhosorkidea innostui myös tekemään uusia kukkanuppuja. Mitään erikoishoitoa orkidea ei ole saanut. Olen kastellut ihan normaalisti ja muutaman tunnin kuluttua olen kaatanut ylimääräisen veden pois suojaruukusta.

Ensimmäinen nuppu aukesi joulun aikoihin.

Tämä perhosorkidea kyllä yllätti minut kestävyydellään ja helppohoitoisuudellaan. Voi olla, että kasvikokoelmaan alkaa ilmestyä enemmänkin orkideoita...

Uusi vuosi kolkuttelee jo oven takana. Tämä aamu oli valoisa ja aurinkoinen.

 Olkoon tuleva vuosi täynnä iloa ja onnistumisia!

Lyhdyissä tuikkii

Kuluneella viikolla kun oli pakkasia, niin päätinpä jäädyttää muutaman jäälyhdyn. Toiveikkaana ajattelin, että jospa pakkasia piisaisi ja lyhdyt säilyisivät jouluun asti. Mutta eiköhän vain tänään taas ollut plusssan puolella. Illan pimetessä laitoin niihin kynttilät palamaan.

Tällaisen koristellun jäälyhdyn tein nyt ensimäistä kertaa.

Lyhdyn tekoon tarvitaan kaksi astiaa, isompi ja pienempi. Isompaan laitoin koristeet (ruusunmarjoja varsineen sekä amarylliksen kuihtuneen kukan). Pienempi astia sattui juuri sen verran sopiva, että varret jäivät puristuksiin ja pysyivät paikoillaan. Astioiden väliin vettä ja pienemmän astiaan painoksi esim. kiviä sen verran, että astia on sopivasti irti pohjasta.

Itse tulin laittaneeksi vettä painoksi ja sittenpä jouduinkin sulattelemaan ensin sitä, jotta sain astian irrotetuksi.

Noin vuorokauden jäätymisen jälkeen astiasta putkahti tällainen möhkäle. Annoin jäätyä hyvin, että olisi sulamisvaraa.

Sitten tein kaksi tavallista jäälyhtyä korkeaan ämpäriin.

Tämäkin on sen verran paksusti jäätynyt, että kestää vähän aikaa sulaa.

Ja viime viikonloppuna innostuin oikein lumilyhtyä rakentelemaan kun oli nuoskaa lunta. Viikolla sitten pakkanen kovetti lyhdyn tukevaksi, mutta jos nämä plussakelit jatkuu, niin tätä ei taida enää jouluna olla.

Perjantainen lumisade kuorrutti lyhdyn.

Rauhallista ja hyvää joulua!

Kranssi ja pitko sekä amaryllis

Kuusenhakureissulla keräsin myös havuja sekä mustikanvarpuja joulua varten.

Männynhavuista ja mustikanvarvuista tein kranssin, somisteeksi pelkkä valkea nauha.

Näin se kävi

Männynoksista kietaisin ympyrän, johon sidoin lisää männynhavuja sekä mustikanvarpuja.

Kuusen- ja männynhavuista tein tällaisen pötkylän, jota minä nimitän pitkoksi.

Ja sen tein tällä viisiin

Pajukeppi, johon sidoin molempia havuja sekaisin. Koristeeksi rusetti ja käpyjä.

Nyt on sitten talon toisessa ovessa kranssi ja toisessa pitko.

Tällaisen ihanuuden hankin poistopöydästä eurolla. 

Tähän vanaan tulee neljä kukkaa.

Mulla onkin kumma tapa hankkia kukan"raatoja" ( kun halvalla saa :D )  ja yrittää sitten elvyttää niitä.   Tämä kyllä ylitti odotukset :)

Kuusenhakureissu

Itsenäisyyspäivänä kävimme kuusenhakureissulla lapsuudenmaisemissa.

Lunta ei ollut haitaksi asti.

Hirvien jälkiä oli paljon ja nämä ovat hirvien makuupaikkoja. Itse hirviä ei kuitenkaan näkynyt, mutta makuupaikkojen jäljet olivat tuoreita (tiesi mieheni).

Tässä on kolmen hirven makuupaikat.

Kun olimme aikamme tarponeet edestakaisin ja etsineet sitä täydellistä kuusta, molempia osapuolia tyydyttävä kuusi löytyikin lopulta.

Tässä hän on valmiina lähdössä koristamaan kotiamme jouluna.

Aurinko oli laskupuuhissa poistuessamme metsästä kuusen kera.

Aurinko näyttäytyi noin neljän tunnin ajan.

Hyvät joulukuusen hoito-ohjeet löytyy täältä.

Joulukuisessa puutarhasssa

Tänään oli hiukan lunta ja vähän pakkasta.

Aurinko nousee

Fasaanikanat "orrella"

Tiaiset käyvät ahkerasti liuntulaudalla

Oravakin on löytänyt auringonkukansiemenet

Vielä on jotain punaista puutarhassa

Aurinko paistaa matalalta

Talventörröttäjä: palava rakkaus

Fasaani jättää hauskoja jälkiä

Näitä jälkiä on paljon (onneksi omenapuut on suojattu)

Risulinnut paljussa, josssa kesällä kukki kehäkukkia

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Aurinko laskee

Pieni kajo jäljellä

Sininen hämärä

Tällainen oli puutarha tänä joulukuisena päivänä. 

Valoa pimeyteen

Syksyllä leikkasin mustaherukasta turhat oksat pois ja niitä tulikin kolmesta pensaasta melkoinen kasa. Mietin, josko näistä saisi jotain tehdyksi, kun olivat pitkiä ja taipuisia. 

Kranssin halkaisija on noin 60 cm.

Niinpä sitten aloitin ison kranssin kiertämisen. Kuluneella viikolla hankin led-valot ja kiedoin ne vielä kranssiin ja siten kranssi valmistuikin sopivasti 1. adventiksi.

Kranssin ripustin ulos seinälle.

Pimeän aikaan kuvattuna.

Sain tässä väriävaihtavan tuoksukynttilän, mutta tuoksu oli liian voimakas sisällä poltettavaksi, joten laitoin sen lyhtyyn ja ulos. Siellä onkin pimeässä kivan näköinen, kun vaihtaa väriä.

Kynttilälyhdyt ym. elävän liekin sisältämät valonlähteet ovat mielestäni rauhoittavia ja parhaita. Toki sähköiset jututkin ovat kauniita ja niitä on minullakin useassa paikassa, mutta niiden valo on kuitenkin erilaista.

Valoa pimeyteen tuo myöskin adventiksi sopivasti auennut amaryllis.

Yksi hujoppi vana, jossa on kaksi kukkaa ja kolmas nupulla.

Tämä on viimevuotinen sipuli, jolloinka kasvatin amarylliksen itse. En yleensä ole saanut amarylliksiä kukkimaan uudelleen, joten tämä tapahtuma on siinäkin mielessä erityinen.

Huomenna onkin sitten ensimmäinen adventti. Valoisaa adventin aikaa kaikille!

Kaktuksesta raatokukaksi

Ostin kirpparilta jokin aika sitten tämän kasvin, lapussa luki "kaktus". Oli minusta vähän erikoisen näköinen kaktukseksi, mutta ajattelin sen olevan jotain harvinaisempaa laatua ja niinpä kaktus sai uuden kodin.

Lokakuussa alkoi näkyä pientä nupuntynkää ja mielenkiinnolla odotin minkälainen kukka sieltä ilmestyy. Nupusta kasvoi iso ja kolmiomainen (harmi kun se jäi kuvaamatta). Kun kukka sitten aukesi olin ihmeissäni: onpa oudonnäköinen kukka kaktukseksi ja hajukin oli tyrmäävä.

Tulin siihen tulokseen, ettei ole minkään sortin kaktus vaan ihan joku muu. Aikani netissä seikkailtuani löysin vastaavan näköisen "kaktuksen" kukkineen ja sen sanottiin olevan raatokukka, tarkemmin sanottuna purppuraraatokukka (Stapelia grandiflora).

Kukka on ihan kaunis, mutta haju on todellakin kuin jollakin raadolla, onneksi haju ei levittäydy laajalle. Täytyy myöntää, että pettymystä oli ilmassa, kun odotin jonkinsortin yönkuningatarta, joka sitten paljastuikin raatokukaksi :D

Fasaanit liikekannalla

Fasaanit ovat palanneet pihapiiriin, kesällä niitä ei näkynytkään kuin joskus vilaukselta jossain. Varsinkin nyt marraskuun puolella on ollut yllättävän paljon fasaaneja liikkeellä.

Viime syksynä pihalla harppaili pari kukkoa ja nyt tällä viikolla oli parhaillaan kuusi kappaletta kukkoja yhtäaikaa näköpiirissä.

Lintulaudan alukset nokitaan tarkasti.

Tämä herra lennähti lintumökin katolle tähystämään.

Höyhenpuku on korea.

Fasaanikanoja on parhaillaan ollut kymmenkunta yhtäaikaa näköpiirissä, mutta olleet sen verran hajallaan, etteivät mahtuneet yhteen kuvaan.

Harakka pyrkii apajille mukaan.

Tämä rouva tuli killistelemään ihan ikkunan alle.

Mitäs siellä ikkunan takana oikein puuhataan?

Näiden touhuja on mukava seurata. Näyttäs vähän siltä, että kukot hallitsevat ruokailua ja jos kanat tulevat liian lähelle niin nokkaisu tulee.

Sen verran näitä nyt on, että jätöksiäkin saa olla haravoimassa jotta lintulaudan alus pysyy siistinä.

Lintulaudalla käy myös melkoinen hyörinä, kun pikkulinnut ruokailevat vähän ylempänä.