torstai 29. lokakuuta 2015

Lokakuun lopun puuhia

Vielä olen säiden salliessa puuhaillut pihamaalla. Olen haravoinut enimmät lehdet kasvimaalle ja loput pensaiden alle maatumaan. Kovin tarkkaa haravointia en harrasta ja johonkin ne loputkin lehdet talven aikana katoavat. Kasvimaan kääntämisessä käsivoimin oli hieman urakkaa, oli nimittäin aika märkää ja raskasta käänneltävää. Viime lauantaina istutin vielä viimeiset tulppaanit, kun niitä tuli alelaarista hommattua, jospa vielä kerkeävät juurtua.



Aiemmin lokakuussa istutin 'Actaea' -narsisseja, posliinihyasintteja ja pieniä värikkäitä tulppaaneja. Nämä tulppaanit ovat erikoisen värisiä, mielenkiinnolla odotan niitä keväällä nousevaksi. Tänä syksynä tulikin istutettua tavallista enemmän kukkasipuleita ale-löytöjen takia.

Alelaarista ovat nämäkin lähtöisin.

Orvokit ovat sitkeitä sissejä, vielä sinnittelevät kukassa, vaikka välillä on ollut melkein 10 asteen pakkasia.



Keväällä kylvämäni laventelit ehtivät kasvaa tämän kokoisiksi, itäminen oli huonoa ja kasvukin oli heikkoa. Ovat olleet ihan ulkona tähän asti, pakkasöinä tosin harson alla. Nyt vein ne varastoon talven ajaksi. Saapa nähdä selviävätkö hengissä kevääseen, olisi mukava nähdä niiden kukkivankin.

Pieniä ovat, mutta tuoksu on hyvä.

Tässä amppelissa oli kesällä miljoonakello ja se syrjäytti nämä muratit. Miljoonakello meni pakkasöinä, mutta muratit ovat vielä hengissä. Yritän talvettaa nämäkin.

Muratit ovat peräisin joulu- ja pääsiäisasetelmista.

Siniviuhka on myös sinnitellyt ulkona (välillä harson alla) näihin päiviin asti. Kokeilen nyt senkin talvettamista.



Verbenat ovat kestäneet yllättävän hyvin pakkasöitä harson alla. Vien nämäkin varastoon talvehtimaan. Verbenojen talvetus on yleensä onnistunut hyvin.


Talvetushuone alkaakin olla tupaten täynnä, koska se toimii myös varastona. Lokakuun alkupuolella vein sinne jo pelakuita ja verenpisaroita ja nyt sitten on lopputäytön aika. Kevät sitten näyttää mitkä ovat selvinneet hengissä.


Sitten vielä mukava yllätys. Keväällä saamani tulilatva kukki aikansa ja sitten kesällä vein sen lopulta ulos tarkoituksena heittää roskiin. No, roskiinvieminen unohtui ja syksyn tullen alkoi ilmestyä kukkanuppuja. Nyt sitten odotellaan toista kukintaa. Plusssa-päivinä olen pitänyt tätä vielä ulkona.

Oiskohan viileät säät saaneet tämän tekemään nuppuja?

Taidanpa lähteä lintulautaa pystyttämään, ulkona näyttää olevan mukavan kuuraista ja aurinkoistakin.

perjantai 23. lokakuuta 2015

Patikointia Rokualla

Viime viikonloppuna käytiin Rokualla päivän mittaisella patikointireissulla.

Rokuanvaara on hiekasta muodostunut harju, jonka karuja kangasmetsiä peittävät laajat jäkäläkasvustot.




Jäkälää kasvaa kivessäkin.



Välillä käytiin alavammissa maisemissa.




Taukopaikka ja makkaranpaistotulet.




Niin on hiekkaista maastoa, ettei männytkään meinaa kasvaa.



Ja jäkälää piisaa.....

Palleroporonjäkälää


Jokin torvijäkälä


Poistullessa näimme vielä joutsenia pellolla.



Tällaisia pieniä reissuja pitäisi tehdä useamminkin, piristävät kummasti :)

torstai 15. lokakuuta 2015

Torsti on kadonnut!

Tiistai-iltana menin hakemaan Torstia ulkoaitauksesta yöksi sisälle. Kummastus oli suuri, kun Torstia ei löytynytkään mökistään. Pengoin heinä-lehtikasaa ihmeissäni. Lopulta nostin sisustuksen kokonaan pois ja pengoin sen uudelleen. Mutta Torstia ei löytynyt. Tutkin aitauksenkin tarkasti ettei vaan jossain piilossa nököttänyt, mutta ei. Uskottava se oli, Torsti oli kadonnut kuin tuhka tuuleen.

Pohdin myös sitä, että josko jokin petoeläin olisi ollut asialla, mutta ehkei kuitenkaan, siilillä on hyvä suojavarustus. Aitaus on 50 cm korkea ja sileästä levystä, tuntui vähän kummalta sekin, että olisi päässyt kiipeämään sen yli. Mutta asiaa netistä tutkittuani, tulin siihen tulokseen, että näin todennäköisesti on tapahtunut. Siili voi nimittäin kiivetä n. 50 cm korkeasta yli. Ja Torstihan harjoitteli jo pakoa pesuhuoneessa, jyrsi nimittäin reikiä pahvilaatikkoon. Tomera poika ja hyvinkin voimissaan.

Aika korkeasta siili pääsee yli, jos Torsti tästä karkasi.

Eilen pihalla puuhaillessani pidin silmäni auki, josko Torstia näkyisi jossain, mutta eipä silmään osunut ja eihän siili yleensä päiväsaikaan liikukaan. Meillä on vielä pihalla siileille tarkoitettu ruokintamökki ja tänä aamuna kun tarkistin sen, niin siellä oli käyty syömässä. Tosin ei tiedä onko asialla ollut Torsti vai joku muu. No, jospa Torsti vielä löytyisi ja jos ei, niin toivottavasti selviää talven yli.

Ulkona ollessani istutin amppelimansikat kasvimaahan siinä toivossa, jotta selviävät tässä talven yli. Rivissä on parvekelaatikosta kippaamani kuukausimansikat.


Vasemmalla ylhäällä lehtikaalet, vihreä ja violetti, eivät olleeet moksiskaan pakkasista. Takimmaisena ruskettuneet ilmasipulin varret.
Kasvimaalla ei tänä kesänä muuta kasvanutkaan kuin ilmasipuli, lehtikaalet ja muutama valkosipuli. Keväällä luulin, ettei yhtään valkosipulia nousisi, mutta onneksi muutamia nousi ja nyt sitten laitoin kynnet maahan (etualalla).

Haravoin myös terijoen salavan lehtiä ja levittelin ne kasvimaalle matojen ruoaksi.
Terijoen salavasta tulee mahdottomasti lehtiä.



Ennen pakkasia keräsin silkkikukkia sisälle, jotta kukinnasta voisi nauttia vähän pitempään. Myöhästyneen kylvön takia silkkikukat olivat juuri parhaassa kukassaan.

Kesän muistoja

lauantai 10. lokakuuta 2015

Piikikäs vieras

Torstai-iltana löysin siilin nököttämässä ruokintamökissä. Koska oli jo ollut kylmiä pakkasöitä, päätin ottaa poloisen sisätiloihin lämmittelemään.

Nostin hänet pahvilaatikkoon ja toin pesuhuoneeseen yöksi.


Yöllä kuului rapina, kun siili raapi laatikon seiniä ja varmaankin yritti kiivetä laatikosta pois, mutta olin sulkenut laatikon ilmavasti, joten hän oli vielä aamulla tallessa.


Hän on poika-siili, joten nimesin hänet Torstiksi. Koska vaikutti aika pieneltä, punnitsimme hänet ja Torsti painoi 580 grammaa. Näillä korkeuksilla siilin pitäisi painaa n. 900 grammaa, jotta selviää talven yli.


Majapaikka on siivottu seuraavaa yötä varten. Kupissa liotettuja kissanraksuja ja loraus rypsiöljyä. Lehtisuikaleet ovat korvikkeena oikeille puiden lehdille.


Torsti kaivautui suikaleiden alle. Nyt kun hän on lämmennyt ja saanut ruokaa on toimintakyky palannut. Kun laatikkoa avaa, kuuluu kummallista "puputtavaa" ääntelyä (oiskohan jotain varoitusääniä??), sitten puhinaa ja toisinaan sähähtelyä (vähän niinkuin kissa).


Toiseksi päiväksi rakensimme Torstille pienen aitauksen ulos, että on enemmän liikkumatilaa.


Aitauksessa on pieni mökki, jonka täytin pihlajan- ja vaahteranlehdillä. Jostain luin, että siilet ovat mieltyneet vaahteranlehtiin. Torsti säntäsi heti mökkiin.  Yöksi Torsti pääsee taas pesuhuoneeseen.

Koska Torstin painon pitäisi nousta ja ilmeisesti joutuu horrostamaan ihmisen hoidossa, Torstille on hoitopaikka haussa.

Ken on kiinnostunut siilien elämästä, niin netissä on Siili kiikarissa  -sivustot; siellä on kaikenlaista hyödyllistä tietoa siileistä.
Siili kiikarissa on myös Facebookissa.

perjantai 2. lokakuuta 2015

Kuusamon maisemissa

Käväistiin pienellä lomareissulla Kuusamossa. Ehdittiin käydä Kiutakönkäällä, Kuntivaaralla, Pienellä karhunkierroksella ja Suurpetokeskuksessa. Säätkin suosivat.

Ruskaa oli vielä paikoitellen hieman jäljellä.



Kiutakönkäälle on matkaa vajaa kilometri Oulangan luontokeskuksesta.


Kiutaköngäs kuohuu


ja rauhoittuu suvantoon.




Kuntivaara sijaitsee lähellä Venäjän rajaa. Matkaa huipulle on 1.7 km.


Ylhäältä avautuu hulppeat maisemat.


Vaaran laella on kuvataulu, jossa on nimetty taustalla näkyvät vaarat Venäjän puolella.




Pieni karhunkierros alkaa tästä. Lenkin pituus on 12 km.
Sää suosi reppuselkäisiä, aurinko paistoi ja oli lämmintäkin.




Myllykosken kuohuntaa



Matkalla on upeita maisemia ja maasto on vaihtelevaa.



Kallioportille riittää kapuamista. Tässä osa 252 portaasta, jotka vievät huipulle.

Onneksi kiersimme reitin niinpäin, että portaat sai tulla alaspäin.

Kallioportti
Kuva ei anna oikeaa käsitystä korkeudesta.

Vesi on kirkasta.



Ruskapilkku kivikkoisessa jyrkänteessä.



Siilasmajan maisemia nuotiopaikalta.



Jyrävä



Aallokkokoski 



Riippusiltoja taisi olla kolme matkan varrella.




Karhuja ei näkynyt kierroksella, mutta niitä oli nähtävillä Suurpetokeskuksessa.


Siellä oli myös susia, ilveksiä ja kettuja. Opastettu kierros oli mielenkiintoinen.
Niin, ja olihan siellä porojakin.